Ostajat ostivat vuonna 2012 käytetyn asunto-osakkeen vuonna 1981 valmistuneesta yhtiöstä. Huoneiston pinta-ala on 63,5 m2 ja sen kauppahinta oli 200 000 euroa. Keittiö ja kylpyhuone olivat alkuperäiskuntoiset. Ostajat olivat painottaneet välitysliikkeen edustajalle, että terveyssyistä he eivät voi muuttaa asuntoon, jossa on sisäilmaongelmia. Kaupanteon jälkeen aloitetussa pintaremontissa asunnossa ilmeni kosteusvaurio. Ostajat vaativat vahingonkorvausta 14 278,86 euroa.
Olohuoneessa kylpyhuoneen vastaisella seinällä ja ulkoseinässä sekä seinän vieren mosaiikkiparketissa oli vanha ja jo kuivunut kosteusvaurio. Myyjän ei selvitetty aiheuttaneen sitä eikä olleen siitä nimenomaisesti tietoinen. Myyjän omistusaikana eli vuonna 2007 taloyhtiössä oli teetetty huoneistojen kosteuskartoitus. Tässä raportissa tuotiin esiin, että alkuperäiskuntoiset märkätilat muodostavat lisääntyvän kosteusvaurioriskin. Tämä tieto oli taloyhtiön hallinnon toimesta annettu edelleen osakkaille asukastiedotteella, jossa osakkaita oli suositeltu kunnostamaan kylpyhuoneensa lähivuosien aikana. Lautakunta katsoi tällaisen muistutuksen vastaavan hyvää kiinteistönpitoa. Koska nyt ostetun huoneiston kylpyhuoneessa ei ollut havaittu kosteutta, lautakunta katsoi, että kyse ei kuitenkaan ollut sellaisesta erityisestä seikasta, josta myyjien olisi tullut ilmoittaa ostajille kaupan yhteydessä. Lautakunta totesi lisäksi, että kun sisäilman laadulla oli ostajille erityinen merkitys, heillä olisi ollut itselläänkin mahdollisuus teettää kohteessa tarpeellisina pitämiään tutkimuksia ennen kauppaa. Lautakunta katsoi, että kyse ei ollut myyjän vastuulle kuuluvasta virheestä.
Välitysliikkeen ei selvitetty saaneen toimeksiantoa täyttäessään tietoa vuoden 2007 korjaussuosituksesta. Se ei voinut myöskään havaita huoneiston vauriota ja korjaustarvetta. Lautakunta katsoi, että välitysliike ei menetellyt osaltaan huolimattomasti.
