Ostaja osti 4.9.2013 asunto-osakkeet, jotka oikeuttavat hallitsemaan 59 m2 kokoista huoneistoa Helsingissä. Kohteen kauppahinta oli 205 000 euroa. Huoneistoon ei kohdistunut velkaosuutta. Kohde oli ns. valinnaisella vuokratontilla. Välitysliikkeen laatimassa myyntiesitteessä todettiin, että tontin huoneistokohtainen osto-osuus on 47 580,55 euroa.
Ostajalle ennen kaupantekoa luovutetussa isännöitsijäntodistuksessa asunnon hoitovastikkeeksi oli ilmoitettu 227,15 euroa j a tonttivastikkeeksi 201,19 euroa kuukaudessa. Kaupanteon jälkeen taloyhtiön hallitus kutsui 17.10.2013 koolle ylimääräisen yhtiökokouksen, jossa päätettiin vuokratontin loppuosuuden lunastamisesta. Lopullinen lunastushinta oli 47 607,10 euroa. Lunastuksen seurauksena tonttivastike korvautui 247,80 euron suuruisella rahoitusvastikkeella ja oli siten suurempi kuin kaupanteon yhteydessä ilmoitettu tonttivastike. Yhtiölainan takaisinmaksuaika oli 25 vuotta. 20 vuodelle laskettuna erotus oli 11 186,40 euroa, jota ostaja vaati yhteisvastuullisesti välitysliikkeeltä ja myyjiltä.
Isännöitsijäntodistuksessa oli todettu, että osakkeenomistajilla on oikeus lunastaa huoneistokohtainen murto-osa tontista maksamalla huoneistokohtainen osuus yhtiölle. Tontin lunastushinta oli vuokrasopimuksen mukaan sidottu viralliseen elinkustannusindeksiin. Ostajalle oli ennen kaupantekoa ilmoitettu huoneistokohtaisen tontinosuuden lunastushinta kiinteänä euromääränä. Myyntiesitteessä ei ollut mainintaa lunastushinnan määräytymisperusteista tai siitä, minä ajankohtana ilmoitettu summa on tarkistettu. Ostajalla oli kertomansa mukaan ennen kaupantekoa mahdollisuus tutustua yhtiöjärjestykseen, mutta ei maanvuokrasopimukseen.
Myyjien vastuun osalta kuluttajariitalautakunta totesi, että ostajalla tulee olla oikeus luottaa myyntiesitteessä annettuihin tietoihin, eikä hänellä ole ilman erityistä syytä velvollisuutta selvittää annettujen tietojen paikkansa pitävyyttä. Myyjän velvollisuutena sen sijaan on varmistaa, että kohteesta annetut tiedot ovat markkinointiajankohtana voimassa olevia. Lautakunta piti ostajalle ennen kaupantekoa annettuja tietoja siltä osin vähäisissä määrin virheellisinä, että huoneistokohtainen osto-osuus oli 26,55 euroa suurempi kuin ilmoitettu. Myyjät näin ollen laiminlöivät tiedonantovelvollisuuttaan.
Lautakunta totesi, että kaupan kohteen velaton hinta on koostunut myyntihinnasta. Tontin huoneistokohtaista lunastusosuutta ei voida pitää osana kauppahintaa, koska kysymys on tältä osin osakkeenomistajille tarjotusta mahdollisuudesta lunastaa tontin osuus vaihtoehtona vastikkeen muodossa maksettavalle tontin vuokralle eikä tästä mahdollisuudesta voida katsoa aiheutuvan ostajalle velvoitteita lähitulevaisuudessa. Ilmoitetun ja todellisen lunastushinnan poikkeamaa voidaan lisäksi pitää vähäisenä suhteessa kauppahintaan. Lautakunta katsoi, että vaikka myyjien tontin lunastushinnasta antamia tietoja on pidettävä virheellisinä, myyjien laiminlyönnillä ei kuitenkaan voida olettaa olleen vaikutusta kauppaan. Kaupan kohteessa ei näin ollen ole ollut asuntokauppalaissa tarkoitettua virhettä eikä lautakunta suosittanut hyvitystä myyjien osalta.
Välitysliikkeen vastuun osalta lautakunta totesi, että ottaen huomioon huoneistokohtaisen tonttiosuuden lunastamisen poikkeuksellisuus, olisi välitysliikkeen tullut tarkemmin selvittää ostajalle, miten tontinosuuden lunastushinta määräytyy. Vähintäänkin myyntiesitteessä olisi tullut mainita se ajankohta, jonka mukaan lunastushinta on laskettu. Näin ollen välitysliike laiminlöi tältä osin selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa. Lautakunta katsoi edellä myyjien vastuun osalta mainituilla perusteilla, että vaikka tontin lunastushinnasta antamia tietoja on pidettävä virheellisinä, välitysliikkeen laiminlyönnistä ei kuitenkaan ole aiheutunut ostajalle vahinkoa. Näin ollen lautakunta ei suosittanut hyvitystä myöskään välitysliikkeen osalta.
