Toimeksiantajat solmivat 14.4.2014 välitysliikkeen kanssa neljän kuukauden toimeksiantosopimuksen kiinteistön myymisestä. Välitysliikkeellä oli myynnissä toinen kiinteistö, josta toimeksiantajat olivat kiinnostuneita. Ostajat olivat tehneet tästä kiinteistöstä ehdollisen ostotarjouksen 14.4.2014 ja samalla solmineet toimeksiantosopimuksen oman kiinteistönsä myymisestä. Toinen ostettava kiinteistö ei ollut julkisessa markkinoinnissa. Toimeksiantajat irtisanoivat toimeksiantosopimuksen sähköpostilla 25.6.2014, kun kohdetta alettiin markkinoimaan julkisesti. Toimeksiantajien mukaan välitysliikkeen kanssa sovittiin suullisesti, että toimeksiantosopimus päätetään, jos julkinen markkinointi aloitetaan. Välitysliikkeen mukaan suullisesti sovittiin ainoastaan, että toimeksiantosopimus päätetään, jos ostettava kiinteistö myydään jollekin toiselle.
Riitaa oli siitä, oliko toimeksiantajille oikeus irtisanoa myyntitoimeksiantosopimus sekä siitä, tuliko heidän suorittaa irtisanomisen vuoksi välitysliikkeelle kulukorvausta. Välitysliike vaati 993,40 euroa.
Toimeksiantajien oikeudesta irtisanoa sopimus päättymään heti säädetään välityslain 6 §:ssä. Toimeksiantajat ilmoittivat tässä tapauksessa irtisanomisen syyksi sen, että ostettavan kiinteistön yleistä markkinointia oltiin aloittamassa. Kiinteistö oli kuitenkin edelleen myynnissä ja toimeksiantajien tekemä ehdollinen ostotarjous siitä voimassa. Lautakunta katsoi, että yleisen markkinoinnin aloittaminen toisesta kohteesta ei ole sellainen toimeksiantajille suhteettoman epäedullinen tai epätarkoituksenmukainen tilanne, johon em. 6 pykälää on tarkoitus soveltaa. Näin ollen sopimuksen irtisanomista koskeva riita ratkaistaan ainoastaan osapuolten välisten kirjallisten sopimusehtojen perusteella.
Molempien osapuolien allekirjoittaman myyntitoimeksiannon mukaan sopimus oli määräaikainen ja voimassa neljä kuukautta. Oli kuitenkin riidatonta, että osapuolet sopivat suullisesti, että tietyssä tapauksessa toimeksiantosopimus päättyy kuluitta. Osapuolten kertomukset tämän ehdon edellytyksistä olivat ristiriitaisia.
Kirjallisen myyntitoimeksiannon mukaan:
”Toimeksianto on voimassa 4 kuukauden ajan ja jatkuu yhden kuukauden kerrallaan, ellei sitä irtisanota kirjallisesti (10) päivää ennen kulumassa olevan sopimusjakson päättymistä. Toimeksiannon voimassaolo päättyy ilman irtisanomistakin neljän kuukauden kuluttua voimassaolon alkamisesta lukien.”
Lautakunta totesi, että kun sopimusehdon mukaan toimeksianto päättyy ilman irtisanomistakin neljän kuukauden voimassaolon jälkeen, jää epäselväksi missä tilanteissa irtisanomista tulee tai voi käyttää. Epäselväksi jää etenkin se, voiko sopimuksen irtisanoa ensimmäisten neljän kuukauden aikana kymmenen päivän irtisanomisajalla. Epäselviä sopimusehtoja tulkitaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti laatijansa vahingoksi. Periaate ilmenee myös kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:stä. Koska ehdon merkitys jäi epäselväksi, lautakunta tulkitsi sitä toimeksiantajien hyväksi ja katsoi, että heillä oli oikeus irtisanoa sopimus 10 päivän irtisanomisajalla, vaikka sopimus on lähtökohtaisesti tehty neljän kuukauden määräajaksi.
Välitysliikkeen oikeus kulukorvaukseen. Myyntitoimeksiantoon oli kirjattu, että välityspalkkio on 3,90 % kauppahinnasta. Tämän lisäksi sopimuksessa oli vakiolausekkeet siitä, kuinka paljon toimeksiantajan tulee maksaa asiakirjojen hankkimiskuluista, markkinointikuluista sekä toimeksiannon hoitamisesta aiheutuneista kuluista, mikäli toimeksianto ei johda kauppaan. Kaikkiin näihin kohtiin oli hinnalle varatulle kohdalle vedetty viiva sopimuksentekohetkellä. Lautakunta katsoi, että kirjallisesti laaditut sopimusehdot tukivat toimeksiantajien kertomusta siitä, että toimeksianto on ollut irtisanottavissa kuluitta eivätkä toimeksiantajat olleet näin ollen vastuussa toimeksiannon välitysliikkeelle aiheuttamista kuluista.
