Otsikoissa nousee poikkeuksetta esiin ”pakkoremontti” ja ”pakkokorjaaminen”. Keskustelu on harmillisen yksipuolista ja jopa EU-vastaista. Ihan samanlaista raivoa ei ole saatu aikaan kuin kurkuista aikanaan, mutta ei kovin kauaksi siitäkään jäädä.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tavoitteena on saada rakennuksista energiatehokkaampia ja pitkällä aikavälillä hiilineutraaleja. Taustalla on luonnollisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja järkevämpi energian käyttö.
Reilu vuosi sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aloittaen täysimittaisen sodan. Eurooppa on ollut vuosikymmeniä riippuvainen venäläisestä energiasta. On ilmiselvä yhteinen päätös, että Venäjän energiasta, jolla Putin rahoittaa raakalaismaista sotaa, irtaudutaan. EU-vastaisuus pelaa vain Putinin pussiin.
Tarvitaan luonnollisesti muutosta myös energiajärjestelmään ja meidän pitää luopua fossiilisesta energiasta sekä polttamisesta energiantuotannossa. Isossa roolissa tässä energiamurroksessa on tietenkin myös asuminen ja asumisen energiankulutuksen vähentäminen. Asumisen osuus energian loppukäytöstä on noin 20 prosenttia, josta tilojen lämmitykseen menee noin kaksi kolmasosaa. Koska asuminen vie niin suuren osuuden energian käytöstä, meidän on välttämätöntä parantaa energiatehokkuutta sekä luoda kannustamia energian säästämiselle.
On tärkeä huomioida, että Suomessa on myös runsaasti korjaustarpeita. Pellervon Taloustutkimus PTT selvitti asiaa viime vuonna. ”Aikavälillä 2022–2050 asuinrakennusten teknisen korjaustarpeen arvioidaan olevan vuosittain keskimäärin 4,07 miljoonaa neliötä. Tämä tarkoittaa noin 7,8 miljardin euron investointeja.” Meillä on siis joka tapauksessa iso tarve korjata asuntoja seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä. Tähän pitää varautua ja myös valtion sekä EU:n tasolla kannustaa ja näin myös on tehty sekä ollaan tekemässä. Energiatehokkuuskorjauksiin on luotu ja ollaan tekemässä lisää avustuksia, jotta energiatehokkuuden parantaminen olisi mahdollista.
Suomen kannalta on olennaista, että väestöä selvästi menettävillä alueilla ei pitäisi korjata sellaisia asuntoja, joilla ei ole esimerkiksi 10–15 vuoden päästä käyttöä.
Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että kaikkea ei kannata korjata. Suomen kannalta on olennaista, että väestöä selvästi menettävillä alueilla ei pitäisi korjata sellaisia asuntoja, joilla ei ole esimerkiksi 10–15 vuoden päästä käyttöä. Tämä pitää ottaa selkeäksi reunaehdoksi, kun asiaa kansallisesti säädetään. EU:n alueella ei ole kovin paljon sellaisia alueita, joilla väestö vähenee. Tämä on yksi Suomen haasteista, mutta se on toinen asia. Energiatehokkuutta pitää parantaa EU:n läheisyysperiaate huomioiden.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on laaja ja haastava kokonaisuus. Olen käynyt useita keskusteluja niin Suomessa kuin muidenkin maiden ammattilaisten kanssa ja tulkinnoissa on eri maissa eroavaisuuksia. Siitä olen kuitenkin täysin varma, että kaiken vastustaminen ei ole järkevää. Olisi syytä kuunnella tarkemmin myös europarlamentaarikkoja, jotka äänestivät direktiivin puolesta. Prosessi jatkuu vielä EU:n päätöksentekoelimissä ja Suomen kannattaa olla vaikuttamistyössä aktiivinen, mutta kaikkea ei pidä vastustaa ja sitoa turhaan käsiä. Energiamuutoksen luominen ja vihreän siirtymän edistäminen Euroopassa on yksi tärkeimmistä asioista.
Energiatehokkaampia asuntoja arvotetaan asuntomarkkinoilla korkeammilla hinnoilla
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton Hintaseurantapalvelun alustavien tietojen mukaan energiatehokkaammat asunnot ovat kalliimpia kuin heikomman energiatodistusluokan asunnot. Asiaa pitää tutkia vielä tarkemmin, mutta se on looginen kehitys. Energiatehokkuusremontti on keino nostaa esimerkiksi omakotitalon ja taloyhtiön arvoja sekä myös keino säästää pitkällä aikavälillä energiaa ja rahaa. Tästä on tulossa lisää tutkimustietoa lähiaikoina.
On ilmiselvää, että tämä arvostusero vain kasvaa tulevaisuudessa. Energiatehokkaammista omakotitaloista ja taloyhtiöiden asunnoista maksetaan enemmän kuin heikommin pärjäävistä.
On ilmiselvää, että tämä arvostusero vain kasvaa tulevaisuudessa. Energiatehokkaammista omakotitaloista ja taloyhtiöiden asunnoista maksetaan enemmän kuin heikommin pärjäävistä. Energiatehokkuuden on parantaminen pitää ottaa entistä vahvemmin myös osaksi korjausrakentamisen ja rakennusten elinkaaren suunnittelua.
Meidän pitäisi myös Suomen tason keskustelussa miettiä enemmän, miten tämän hyödynnämme. Suomi on edelläkävijä muun muassa lämpöpumpputeknologiassa ja meidän energiajärjestelmässämme on jo runsaasti uusiutuvaa energiaa. Energiatehokkuudella ja vihreällä siirtymällä voidaan luoda myös uutta kasvua ja hyvinvointia Suomeen. Kaikkea ei tietenkään kannata korjata, vaan myös asuntojen purkaminen on osassa maata tarpeen.
Tuomas Viljamaa
toimitusjohtaja
Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto
