Olen puhunut tänä syksynä taloyhtiöpäivillä Oulusta Mikkeliin. Viestini on ollut joka paikassa sama: taloyhtiöstrategian pitää olla omistajastrategia. Taloyhtiö ei ole olemassa itseään varten. Sen tehtävä on suojata ja kasvattaa osakkaiden omaisuuden arvoa.

Asunto on useimmille kotitalouksille suurin omaisuuserä. Silti moni hallitus tekee vuosikymmenen korjaus- ja rahoituspäätöksiä tietämättä, mitä taloyhtiön asunnoista tänään maksetaan. Strategian lähtötaso on asuntojen markkinahinnat ja taloyhtiön kokonaisarvo.

Markkinahinta on hinta, josta myyjä ja ostaja ovat samaa mieltä. Sijaintia taloyhtiö ei voi valita, mutta kuntoon se voi vaikuttaa. Lahdessa hyväkuntoisesta asunnosta maksettiin tänä vuonna neliöltä lähes kaksi kertaa enemmän kuin tyydyttävästä, Mikkelissä syksyllä kaksi ja puoli kertaa enemmän.

Ostajalla on nyt aikaa. Lahdessa käytetyn asunnon myyntiaika on tänä vuonna ollut 135 päivää, kun vuonna 2021 se oli 98. Etelä-Savossa vastaavat luvut ovat 148 ja 121 päivää. Kuopio kasvaa, monet Savon kaupungit pienenevät. Kun kysyntä ohenee, ostaja vertaa tarkemmin kohteiden kuntoa ja sitä, mitä omistaminen maksaa.

Omistaja-arvon luominen vaatii osakkaiden huomioimista

Kerrostalojen hoitovastikkeet ovat nousseet vuodesta 2020 noin viidenneksen, mutta vastike ei kerro kaikkea. Isännöintisopimuksella taloyhtiö maksaa kuukausilaskutuksen ja useita erillisveloituksia. Lisäksi se antaa isännöintiyritykselle yksinoikeuden laskuttaa osakkaita suoraan esimerkiksi isännöitsijätodistuksista, muutostyöilmoituksista ja purkukatselmuksista.

Summat eivät ole pieniä. Isännöitsijätodistuksia tilataan vuosittain arviolta 180 000–200 000 asuntokaupan volyymista riippuen. Mediaanihinnalla 120–130 euroa se tarkoittaa osakkaille noin 22–26 miljoonan euron kustannusta vuodessa. Ei ole tavatonta, että todistus maksaa 250 euroa tai enemmän. Lain mukaan maksun pitäisi vastata kohtuullisia kustannuksia.

Osakas ei voi kilpailuttaa näitä palveluita. Hän maksaa sen, mistä hallitus on sopinut. Osakkailta perittävät maksut eivät näy taloyhtiön tilinpäätöksessä, mutta ne ovat osa omistamisen kustannuksia. Siksi ne on arvioitava yhtä huolellisesti kuin taloyhtiön omat kulut, kun isännöintiä kilpailutetaan.

Omistajastrategia vaatii tiedon alueen asuntojen hinnoista, arvion taloyhtiön kokonaisarvosta, kokonaiskuvan osakkaiden maksamista kustannuksista isännöintisopimuksen osakasveloitukset mukaan lukien sekä suunnitelman, jolla arvo säilytetään. Paikallinen kiinteistönvälittäjä on tässä luonteva kumppani.

Taloyhtiöiden merkitys asuntojen hintakehityksessä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Hallituksen kannattaa katsoa päätöksiään osakkaan silmin: mitä päätös maksaa osakkaalle ja mitä se tekee hänen asuntonsa arvolle?

Tuomas Viljamaa
toimitusjohtaja, Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto KVKL

Lähteet: KVKL Hintaseurantapalvelu, Tilastokeskus, asunto-osakeyhtiölaki, Kiinteistöliitto.