Lausuma työ- ja elinkeinoministeriölle työaikalakia koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta

Nykyisen työaikalain 1 luvun 2 §:n 3-kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä tällaisesta työstä kauppaedustajan tai sitä vastaava työ.

Hallituksen esitysluonnoksessa (21.5.2018) esitetään edellä mainitun kohdan poistamista ja lain soveltamisalan laajentamista. Tämän seurauksena kauppaedustajan eli myös kiinteistönvälittäjän (ml. myyntineuvottelijat ja muut vastaavat) työ tulisi lain soveltamisen ja työajan seurannan piiriin kokonaisuudessaan. Kiinteistönvälittäjiä työskentelee alalla tällä hetkellä noin 4900. Soveltamisalan laajennus ja sen vaikutukset koskettavat olennaisesti kaikkia jäseniämme niin työnantajan eli välitysliikkeen että työntekijän eli kiinteistönvälittäjän näkökulmasta tarkasteltuna. Kaikki jäsenyrityksemme ja – järjestömme ovat kritisoineet nyt ehdotettua muutosta.

Hallituksen esitysluonnos ei vastaa työaikadirektiiviä, joka ei edellytä tämän tyyppistä soveltamisalan muutosta. Päinvastoin direktiivi mahdollistaisi nykyisenkin työaikalain soveltamisalan supistamisen. Soveltamisalan laajeneminen on myös täysin lainsäädännön uudistamisen perustavoitteen vastainen. Lain vaikutusarvioinnissa ei myöskään ole käsitelty laajemmin soveltamisalan laajenemisen vaikutuksia eri toimialoille ja tehtäviin.

Hallituksen esitysluonnoksessa lakiin esitetään lisättäväksi uusi joustotyöaikaa koskeva pykälä (4 luku 13 §). Katsomme, että joustotyöaika ei ole riittävä vastine sille, että lain soveltamisala laajenee. Hallituksen esitysluonnoksessa on mainittu nimenomaisena esimerkkinä, että myyntiedustajan työssä voitaisiin käyttää joustotyötä koskevaa työaikajärjestelyä.

Kiinteistönvälittäjän työn erityispiirteet, liikkuvuus, provisiopalkka ja epäsäännölliset työajat yhdistettynä työn itsenäiseen luonteeseen tekevät joustotyön soveltamisesta kiinteistönvälittäjiin mahdotonta siksi, että joustotyön soveltaminen edellyttäisi säännöllistä työajan seurantaa. Työajan seuranta on kiinteistönvälitysalalla epätarkoituksenmukaista. Työ on yrittäjähenkistä ja itseohjautuvaa. Kirjausvaatimus vaikeuttaisi huomattavasti liikkuvan ja laajasti vaihtelevan työn tekemistä – kirjataanko mökkirannassa käyty keskustelu arvonmäärityksestä työajaksi, entä lomalla löydetty myyntikohde, kauppaneuvottelut jouluaattona? – ja toimisi myös alalle hakeutumisen jarruna.

Koska kiinteistönvälittäjät toimivat osittain tai kokonaan provisiopalkalla, voivat he täysin itsenäisesti päättää tehtävien työtuntien määrän. Nämä työtunnit voivat vaihdella huomattavasti ja edes keskimääräistä viikkotyöaikaa on mahdotonta määrittää. Myös tutkimukset osoittavat, että alalla on vaihtelevuutta keskimääräisissä viikkotyöajoissa. Myös talouden ja asuntokaupan suhdanteet vaikuttavat osaltaan työn määrään.

Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton, Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:n ja Kiinteistöalan Koulutuskeskuksen vuonna 2017 yhteistyössä toteuttaman ”Kiinteistönvälitysalan ammattilaiset” kyselytutkimuksen perusteella alalla toimivien arvio keskimääräisestä viikoittaisesta työajasta vuonna 2016, loma-aikojen ulkopuolella oli: Alle 30 tuntia / viikko 5% 30 – 40 tuntia / viikko 20% 41 – 50 tuntia / viikko 43% 51 – 60 tuntia / viikko 23% Yli 60 tuntia / viikko 9%

Yhtenä välitystyön sisällön vahvuutena mainittiin erityisesti työn itsenäisyys. Kiinteistönvälittäjän työaika koettiin yleisesti varsin joustavaksi ja joustavuus miellytti vastaajia (n=550).

Yhdymme Kaupan liiton 1.9.2017 antamaan lausumaan, jonka mukaan:
”Esimerkiksi tukkukaupassa työskentelee paljon ns. kenttämyyjiä, jotka ovat tällä hetkellä lain ulkopuolella. Heillä ei useinkaan ole kiinteää työntekopaikkaa, eikä työnantaja suunnittele työaikaa tms. vaan valvoo lähinnä jälkikäteen työn tuloksia. Jos tällainen työ päätyisi joustotyöaikapykälän soveltamisalan kautta työaikasääntelyn piiriin kokonaisuudessaan, se voisi vaatia muutoksia vakiintuneisiin, tavanomaisiin ja toimiviin liiketoimintamalleihin, joilla toimitaan B2B-kaupassa. Työnantajan pitäisi tällöin ryhtyä suunnittelemaan ja seuraamaan (ns. mikromanageroimaan) hyvin itsenäistä työtä. Tämä on päinvastaista sääntelyn uudistustavoitteille.” Ja lisäksi ” Työturvallisuuslaki tuottaa joka tapauksessa suojaa myös työaikalain ulkopuolella jäävään työhön, sillä työnantajalla on velvollisuus mm. huolehtia asianmukaisista työolosuhteista ja puuttua liialliseen kuormitukseen”.

Tällaisenaan muutos johtaa vääjäämättä siihen, että välitysalan toimintaympäristö muuttuu ja välitysliikkeet sekä välittäjät alkavat miettiä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja työn tekemiselle. Yhtenä vaihtoehtona kysymykseen voi tulla, että välittäjät toimisivat jatkossa pelkästään yrittäjäpohjalla, joka ei ole tarkoituksenmukaista alan eikä sen tekijöiden kannalta.

Hallituksen esityksen muotoilu on nykyisellään epäselvä sekä itsenäisten ja yrittäjähenkisten välittäjien työtä ja ansaintaa kohtuuttomasti vaikeuttava. Toivomme, että kiinteistönvälittäjät jätetään kokonaan pois lain soveltamisen piiristä. Sen vuoksi ehdotammekin, että soveltamisalan ulkopuolelle tulee myös jatkossa jättää nykyisen työaikalain 1 luvun 2 §:n 3-kohdan mukaiset tilanteet. Lain esitöissä olisi lisäksi todettava, että tätä lain kohtaa sovelletaan kauppaedustajaan tai tähän rinnastettavaan itsenäiseen toimijaan siitä riippumatta, että tämä valitsee tehdä työnsä osittain myös toimistolla.

Sen sijaan työaikalain soveltamisen piiriin tulisi nykytilaa vastaavasti välitysliikkeiden myyntijohtajat tai muut myynnin tukitoimintoja suorittavat, pääasiallisesti toimistotyötä tekevät henkilöt.

Tässä esityksessä joustavampaan työhön kannustava lain henki kääntyy itseään vastaan kiinteistönvälittäjien ja myyntiedustajien ammattiryhmän kohdalla. Toivomme, että kilpaillulla alalla toimivien myynnin ammattilaisten työhaluja ja ansaintamahdollisuuksia ei tukahduteta epätarkoituksenmukaisella sääntelyllä.