Viime viikon torstaina eduskunnan kyselytunnilla oppositiosta vaadittiin lisää valtion tukia rakentamiseen eli käytännössä lisää valtion tukemaa ARA-vuokra-asuntotuotantoa. RT:n pääekonomisti Jouni Vihmo vaati lisää valtion tukia Kauppalehden viikon vieraassa.
Kun tarkastellaan asiaa vähän tarkemmin, huomataan, että ARAn korkotuet ovat historiallisen korkealla tasolla. Tämän vuoden korkotukivaltuus on 2,25 miljardia euroa ja ensi vuonna 1,75 miljardia euroa. Tämän vuoden korkotukivaltuus on suurin, mitä on koskaan ollut, mikä jostain syystä jää tuotantotukien lisäämisen vaatijoilla sanomatta.
ARA-tuotannolla siis elvytetään todella voimakkaasti tällä hetkellä. Valtion ja kuntien tukemia asuntoja aloitetaan tänä vuonna noin 10 000. Vapaarahoitteisia asuntoja aloitetaan noin reilut 10 000 asuntoja. Vapaarahoitteiset aloitukset kääntyivät myös hienoiseen nousuun kesän aikana. Vuoden 2016 kesästä vuoden 2023 alkuun asti asuntoaloitusten liukuva vuosisumma oli yli 35 000 asuntoa. VTT:n Asuntotuotantotarve 2020–2040 mukaan nopean skenaarion väestönkasvun tarve olisi tuo 35 000 asuntoa vuodessa. Normaalin väestönkasvun oloissa asuntotuotantotarve on VTT:n selvitykseen noin 30 000 asuntoa.
Tilastokeskuksen Rakennus- ja asuntotuotantotilaston1)
mukaan Suomessa aloitettiin vuodesta 2016 eteenpäin tämän vuoden 2024 heinäkuun loppuun mennessä 316 449 asunnon rakentaminen. Vaikka aloitukset jo vuoden 2022 loppupuolella, edelleen asuntotuotantomäärä on vuositasolla vuoden 2015 jälkeen noin 16 000 asuntoa enemmän kuin nopean kasvun skenaarion tarpeen mukainen 35 000 asuntoa vuodessa. Kun verrataan VTT:n normaaliin kasvun skenaarioon eli 30 000 asunnon vuotuisiin aloitusmääriin, on asuntotuotantototeutuma lähes 60 000 asuntoa enemmän kuin VTT:n määrittelemä tarve.
Vuosien 2016–2023 välisenä aikana ARA-tuotantoa, jota nyt vaaditaan lisää, on valmistunut yhteensä noin 60 000 asuntoa. Eli ARA-tuotantoa on valmistunut VTT:n normaalin kasvun skenaarion laskennallisen ylijäämän verran.
Viime vuosien asuntopolitiikan suurimmat virheet ja tarvittavat korjaustoimenpiteet
Suomen asuntopolitiikan suurimpia virheitä on ollut vastasyklisyyden puute nimenomaan valtion tukemien ARA-asuntojen tuotannossa. Historiallisen kuumaa suhdannetta kuumennettiin entisestään, mikä johti muun muassa rakennuskustannusten nousuun sekä ARA-vuokra-asuntojen aloitusvuokrien nousuun. Valtion tukielementtejä pitää suhdannepoliittisesti vähentää kuumassa suhdanteessa. Nyt sitä ei tehty ja seuraus on siinä, että myös elvytys ei näytä toimivan tässä heikossa suhdannetilanteessa. Olisimme ihan erilaisessa tilanteessa, jos ARA-tuotantoa olisi viime vuosina tehty esimerkiksi 30 000 asuntoa. Ei ole mitään mieltä elvyttää kuumassa suhdanteessa, koska se menee vain hintoihin ja asuntotuotantoa syntyy markkinaehtoisestikin erittäin paljon, kuten kävi nytkin. Tästä on syytä ottaa opiksi.
Inflaation ja korkojen nousun myötä olemme käytännössä köyhtyneet. Asuntojen kysyntä on laskenut, kun kotitaloudet ovat sopeutuneet uuteen korko- ja hintatasoon. Omistusasujien ja omasta asunnosta haaveilevien näkökulmasta viimeinen kymmenen vuotta ei ole ollut hyvää aikaa. Ensinnäkin Suomen talous ei ole juuri kasvanut, toiseksi omistusasuntolainojen korkovähennysoikeus on poistettu, kolmanneksi asuntorahoituksen sääntely on kiristynyt ja asuntolainan saaminen on ollut aiempaa haastavampaa ja neljänneksi asuntopolitiikan suunta on ollut vuokra-asumista enemmän suosivaa verrattuna aiempaan. Ei ole ihme, että Tilastokeskus juuri tiedotti, että vuokralaisia asuu Suomessa jo yli miljoona. Vuokralaisten osuus on kasvanut siis merkittävästi viime vuosina. Politiikalla on väliä myös asuntopolitiikassa.
Konkreettinen esimerkki siitä on valtion hallitusten ohjelmat. Petteri Orpon hallitusohjelmassa on erillinen osio omistusasumisesta. Vastaavaa osiota ei ole ollut aikoihin. Valtion asuntopolitiikassa on painottunut vuokra-asuntopolitiikka ja asuntopolitiikasta tuli ARA-politiikkaa. Nykyhallituksen asuntopolitiikka on muutamaa aiempaa hallitusta tasapainoisempaa.
Hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan asuntorahoituksen sääntelyä ei kiristetä. Tuota kirjausta olisi syytä päivittää ja maltillisesti keventää asuntorahoituksen sääntelyä. Suomessa sääntelyssä on menty jo liian pitkälle, mikä osittain selittää vuokra-asumisen roolin merkittävää kasvua viime vuosina. Suomalaiset maksavat asuntolainansa ja hoitovastikkeensa todella säntillisesti, mutta viime vuosina se on tarkoittanut sitä, että muusta kulutuksesta säästetään. Jos halutaan kasvua ja kasvutoimia, jotka eivät maksa mitään eivätkä vaaranna vakautta, olisikin syytä keventää asuntorahoituksen sääntelyä, mahdollistaa entistä useammalle omistusasunto ja vahvistaa kuluttajien ostovoimaa.
Korkojen laskun myötä asuntomarkkinoiden näkymät ovat kirkastuneet ja näyttää siltä, että syyskuusta tulee jälleen vuoden paras asuntokauppakuukausi. Kun asuntokauppa piristyy, myös rakentaminen lähtee liikkeelle. Näin sen pitääkin mennä – markkinaehtoisesti.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Rakennus- ja asuntotuotanto [verkkojulkaisu]. ISSN=1796-3257. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 30.9.2024]. Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/ras
