Jo finanssikriisi kasvatti varallisuuseroja. Sitä vahvisti asunto- ja rahoitusvarallisuuden aiempaa epätasaisempi jakautuminen. Asuntojen alueittainen hintakehitys aloitti selkeän eriytymisen.
Rakennemuutospaikkakunnilla hintakehitys seurasi työpaikkojen määrän kehitystä.
Tämä kasvatti asuntojen vaihtoa, ei ehkä niinkään unelmien perässä vaan henkilökohtaisen taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi.
Asunnon hintaan vaikuttavat monet tekijät. Kuten muuhunkin sijoituksiin siihen vaikuttavat myös odotukset tulevasta kehityksestä. Kriistilanteissa haetaan turvaa arvonsa pitävistä kohteista. Nyt katseet tuntuvat kohdistuvan vanhastaan arvostetuille alueille. Vaihtaminen pienempään arvoasuntoon voi tuntua houkuttelevammalta, kuin oman asunnon hinnanlaskun odottelu. Alueiden eriytyminen saa ennustettavuuden puutteesta voimaa.
Lainansaannin ehtojen kiristyminen heikentää kotitalouksien mahdollisuuksia muuttaa työn perässä paikkakunnalta toiselle. Rakennemuutoksilta tuskin tässäkään taloudellisessa kriisissä tullaan välttymään. Alueiden kestokyvyn kannalta tarvittava monipuolisuus kestää kauan rakentaa ja vaatii riskien arviointia sekä mahdollisuuksien hakemista. Hyvät alueet eivät ole syntyneet vain muiden avulla, vaan jokainen omista lähtökohdistaan.
Asumiseen kohdistuva sääntely tulee nähdä kokonaisuudessa, jossa muuttaminen työn perässä on joustavaa ja kohtuuhintaista, ja jossa vuosien säästöt oman kodin seiniin eivät hupene yön yli. Asuntomarkkinoiden jouhevan toiminnan edellytys on, että lainojen sääntelyä ei tässä tilanteessa kiristetä ja rakentamisen vauhtia pidetään yllä.
Annukka Mickelsson
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton toimitusjohtaja
Twitter: @amickelsson
annukka.mickelsson@kiinteistovalitysala.fi
